at-o Yabany Altyn Yalyn AET

[Annundwen]

Yabany Altyn Yalyn AET
Lempinimi: Jamppa
Sukup. ori
Rotu: Akhal-teke
Rek. VATRo-139 / VH-10294
Synt. 1998 (9v)
Säkä: 158cm
Väri ja merkit: ruunivoikko, tähdenaihe
Kasv. Allu Express
Om. Allu Express
Koulutustaso: He A / 120cm

i: Kragele Ebony, mk, 160cm
e: Yachnava Altayz, vkko, 155cm

[Annundwen]

Kisakertomuksia Hillava 26.2.2007
Helppo B

Tarinaluokassa piti kirjoittaa sivustaseuraajan näkökulmasta. Omistajana seison katsomossa, ratsastajana työntekijäni Mia.

Jamppakin on akhalteke ja ihan yhtä lyhytpinnainen kuin Anrikin. Jamppa on perusluonteeltaan kyllä tasaisempi kuin Anri. "Tää koitti syödä mut tossa matkalla ihan välipalaksi. Tälle on pakko saada pikkuhiljaa kisatuloksia tai mä tahdon tältä munat metriä alemmaksi." Laurel kirosi. Jampalla on orin elkeet hyvin voimakkaat ja sillä on paha tapa näykkiä ihmistä, vaikka sitä ollaan jo monta vuotta koitettu järjestelmällisesti koulia siitä tavasta pois. Mia kiipesi selkään ja Jampalla oli jo ohja suussa. Mia naureskeli "Kyllä me sulle kisatulokset näytetään. Näytetään hermostunut ravi sekä maneesin seinästä läpi." Ei ollut salaisuus, että Jampalla takakaviot olivat harvoin kovin pitkiä aikoja maassa. Laurel lähti kävelyttämään Anria pihalle lumisateeseen (Anri parka) ja minä menin ostamaan kahvin. Mia kuulutettiin radalle, kun sain itseni istumaan. Viilipytty Mia ohjasi tanssivan hevosen ravaamaan pientä volttia ja jo toisen voltin aikana Jamppa rauhoittui. Mia ratsasti suoraan radalle. Jampalle harvinaisen hyvä pysähdys. Raviin siirtymisessä Jamppa koitti tarjota laukkaa, mutta puolikkaan laukka-askeleen jälkeen Mia sai tahtonsa läpi. Jampalla on kauniit liukuvat liikkeet. Se on sulavan näköinen hevonen. Olin juuri kaivamassa kameraa laukustani, kun meinasin pompata metrin verran ilmaan, kun kuulin kouluaidan kolahduksen (eipäs ole Jampan tapaista potkia aitoja, pukitella kyllä). Silmäni rävähtivät auki, mutta se olikin vaan takakavio kolahtanut ja ratsukko laukkasi hyvää harjoituslaukkaa eteenpäin. Huokaisin syvään ja aloin naputtamaan penkkiä. Jamppa pyöritteli korviaan, kun Mia lyhensi askelta. Jampan häntä viuhahti. O-ou tämä ei tiedä hyvää... Jamppa ei suostunut siirtymään heti raviin, vaan meni oikein lyhyt askelista laukkaa ravivauhdilla. Askeleen pituus varmaan kaksi senttiä, mutta Jampalla oli omaa kivaa. Mia sai Jampan raviin ja ohjelma jatkui. Jamppa hakeutui peräänantoon ja nosti laukan tismalleen oikeaoppisesti. Hyvä hyvä... Joku avasi karkkipussin ja siitä tippui karkkeja ropisemalla pitkin katsomon lattiaa. Jamppa meinasi loikata karvoistaan. Onneksi Mialla on apinan refleksit ja pitkän sivun lopussa Mia pääsi takaisin satulaan ja lyhyen sivun lopussa Jamppa oli jo hallinnassa. Harmi tosiaan ettei Mia kisaa enempää. Se on kyllä niin näppärä ratsastaja. Jamppa oli edellisestä vielä niin järkyttynyt että se kuunteli Mian apuja ja siirtyi kiltisti raviin ja siitä lopputervehdykseen. Mia tervehti tuomaria ja Jamppa käänsi päänsä katsomoa kohti ja katseli kummastuneena missä se rapiseva märkö on.
"Onpas se linko!" totesin kun Mia tuli radalta pois.
"Ei tää ollut mitään vielä. Sä näytät paljon pelottavammalta, kun sä hyppäät tällä."
"Älähän nyt. Se on sentään hallittua"
"Joojoo, mä en tällä kaverilla ylittäis edes maahankaivettua hammastikkua." Mia kääntyi Jampan kanssa ympäri ja huikkasi olkapään yli, että ravailee vielä muutaman kierroksen, jotta saa Jampan rentoutumaan.

Lähdin tarpomaan yltyvässä lumisateessa kuljetusautolle toivoen, että keli ei muutu pahemmaksi. Anrikin on helpompi lastata autoon, jos ei sada lunta.