Post by Annundwen on Jul 10, 2016 15:37:57 GMT 2
Tervetuloa virtuaalitalli Allu Expressin järjestämiin kouluratsastuskilpailuihin. Kilpailupäivä on 7.8.2016 ja viimeinen ilmoittautumispäivä on 4.8.2016
Vastuuhenkilönä Annundwen (VRL-00399), allu.express@gmail.com
Kaikki alle 148cm luokitellaan poneiksi.
3 hevosta / luokka / henkilö.
Hevonen voi osallistua 2 luokkaan.
Hevonen voi osallistua vain kerran yhteen luokkaan.
Luokkiin otetaan 30 ratsukkoa.
Osallistuminen sallittu vasta sen jälkeen, kun kutsu löytyy VRL:n kalenterista.
Tulokset arvostelee Annundwen.
Osallistumismuoto tähän alle:
Luokka
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen ja Hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen
Tarinat puolestaan lähetetään osoitteeseen allu.express@gmail.com otsikolla KRJ-tarina
Luokat avoinna kaikille
1. Helppo C
2. Helppo A
3. Vaativa A *
4. Intermediate I **
* luokka ei ole sallittu alle 140cm korkeille hevosille
** luokka ei ole sallittu alle 149cm korkeille hevosille
Tarinaohjeistukset on kaikissa luokissa samat:
-pituudella ei ole väliä
-tyyli saa olla kaikkea twiitistä fantasianovelliin
-tekstin sujuvuus ja luettavuus on tärkeintä
-tarina kilpailupäivästä tai sen osasta
Valitse jokaiselta riviltä yksi lausahdus, joiden tulee toistua tarinassa kaksi kertaa. Sanaa/lausahdusta ei saa muuttaa kirjaimellakaan. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä valitsemasi avainsanat.
- Voihan vispilä! - En se minä ollut! - Harakka? - Sääliksi käy. - Se punatukkainen. - Tuleehan sitä vettä.
- iloinen - onnistuminen - voitto - hyvä minä - hyvä me - hyvä meidän joukkue
- hanskat naulaan - lopetan heti - ontuu - haava - ei suostu - epätoivo
- ahteri - nyt vai heti - putosin - repesin - pölyä - purua
Onnea matkaan!
Osallistujat:
1. Helppo C
1. Lynn (VRL-05265) - Seppeleen Sysiyö
2. Helppo A
1. Cella (VRL-08526) - Kärmeniemen Elvis VH15-018-2237
3. Vaativa A
4. Intermediate I
1. yersinio (VRL-06303) - Olympia Aeris VH15-013-0036
2. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Golden Calibre VH14-013-0188
3. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Daviwse VH15-013-0066
Lynn + Seppeleen Sysiyö
Kyllä itketti, kun valmentaja ilmoitti lähtevänsä mukaan kilpailuihin. Ei meinaan ollut mikään tavallinen valmentaja, sellainen, jonka läsnäolo antaisi itsevarmuutta. Minun valmentajani, neiti Dietrich, oli melkoinen... Harakka? Ei, aivan liian mieto kuvaus. Osuvammat vain eivät sopisi lasten korviin, joten jätetään ne sikseen. Sanotaan vain, että kun neiti Dietrich sanoi tulevansa valvomaan meidän kilpailusuoritustamme, teki mieli laittaa hanskat naulaan näiden kisojen osalta.
Edellisellä kisareissulla neiti Dietrich kysyi, olinko harkinnut mustan kisatakin hankkimista sinisen sijaan. Kuulemma musta saattaisi hoikentaa. Tämänpäiväisen kilpailureissun suurin onnistuminen saattoikin olla se, kun sain neiti Dietrichin nyrpistämään sievää nenäänsä pukemalla päälleni ihanan sinisen takkini. Tunsin oloni kapinalliseksi. Se pieni kapinahengen pihahdus sisälläni kytien nousin ponini selkään ja ratsastin verryttelyalueelle. Minähän näyttäisin tänään valmentajalleni, mistä minut, pörröinen ponini ja sininen kisatakkini oli tehty – tai muuten iskisin hanskat naulaan loppuelämäni ajaksi.
Päättäväisyyteni siivitti meidät aina lopputervehdykseen saakka. Hyvin ja täsmällisesti ratsastetun radan jälkeen päähäni pälkähti kuitenkin ajatus, joka polki jalkoihinsa onnistumisen ilon. Sen musertavan oivalluksen vallatessa mieleni en olisi edes osannut selittää, mitä sana onnistuminen tarkoitti.
Jos sininen takki teki ylävartalostani pönäkän näköisen, miltähän – hyvänen aika – valkoisiin housuihin ahdettu ahteri sitten mahtoi näyttää?
Ponini kävellessä itseensä hyvin tyytyväisen näköisenä pois kisa-areenalta minä purskahdin röhkinään, joka saattoi olla naurua, vollotusta tai mitä vain siltä väliltä. Neiti Dietrichia moinen käytös hävetti, mutta se oli minusta herttaisen yhdentekevää paljon painavamman kriisin rinnalla. Ainakin kunnes hän avasi suunsa:
”Mon dieu, miksi raakut niin kuin - mikä se ruma lintu on? Harakka?”
Ja niin se ahteri ihmiseksi sai minut pärskähtämään naurusta. Alkoi käydä selväksi, että tuntemuksemme toisistamme olivat hyvin, HYVIN samansuuntaisia. Tarkoittiko se sitä, että saattaisimme vielä löytää yhteisen sävelen muissakin asioissa, vai sitä, että oli aika vaihtaa valmentajaa?
Cella + Käärmeniemen Elvis
Tallin nurkalla häivähtää varjo. Kiireinen kisakansa ei kiinnitä siihen mitään huomiota, juoksevat vain edestakaisin kannukset kilahdellen ja hevosiaan hoputtaen. Varjo ei siitä välitä. Se hiipii äänettömämmin kuin yksikään ihminen ikinä osaisi, ja suuntaa kulkunsa kohti aukeaa, johon on juuri kääntynyt yksi niistä Vaarallisista Pörisevistä Metallipömpeleistä. Joskus kun pömpelit nukkuvat, varjo uskaltaa käydä nuuhkimassa niiden hassuja kumisia jalkoja – ja joskus jopa lepäillä niiden mahan alla. Mutta muuten ne murisevat niin kauhean ilkeästi, että varjoa aivan hirvittää.
Varjoa hirvittää myös vesi, jota tulee tänään taivaalta niin että Esteri-paran ahteri soi. Varjo kiertää maahan muodostuneen sadevesilätäkön. Se ei halua tassujensa kastuvan.
Yhdestä Vaarallisesta Pörisevästä Kumijalkaisesta Metallipömpelistä kuuluu kovaa kolinaa. Varjo seuraa kiinnostuneena, kuinka pömpelistä noussut ihminen hölkkää avaamaan suuren luukun, ja puhuu rumia kun uppoaa nilkkaansa myöten yhteen pihan isoista lammikoista. Sääliksi käy. Tassujen kastumista ei toivoisi kenellekään, edes vähän hömelöille, vähempiarvoisille ihmisille.
Pömpelin sisällä kolina voimistuu, ja märkätassuinen ihminen saa viimein oven auki. Sieltä jylistelee ulos sellainen valtava, isonenäinen ja rautatassuinen otus, jollaisia varjonkin kotona asustaa, ja se ilmoittaa kovaan ääneen saapuneensa varjon reviirille. Tämä rautajalka on varjolle vieras; se tuoksuu erilaiselta, ja sillä on erilainen, paksu musta tukka kuin varjon omilla otuksilla. Koska varjo on kohtelias isäntä, se hiipii lähemmäs tervehtimään Suurta Mustatukkaa. Varjo toivottaa rautajalan tervetulleeksi kotiinsa, ja vastaukseksi vieras puhaltaa lämmintä ilmaa varjon turkkiin isosta nenästään. Varjo puskee otuksen hassuja, pitkiä sääriä. Tästä vieraasta se pitää.
Varjo luikahtaa kauemmas, kun Mustatukan kaksi ihmistä alkavat touhottaa ympäriinsä. Ne huolestuvat, koska rautajalalle on tullut matkalla pieni haava, ja mietiskelevät heti perään kuinka mukavaa olisi saada tänään voitto kotiin.
Mustatukka on pian puettu isoihin nahkaisiin vaatteisiin, ja se lähtee ihmistensä kanssa kohti sitä Suurta Hiekkalaatikkoa, johon varjolla ei ollut lupaa pissata. Varjo seuraa kolmikkoa pienen matkan päästä ja katselee, miten Mustatukka katoaa muiden jättimäisten isonenien ympyrää juoksevaan joukkoon. Yksi isonenistä juoksee juuri ulos Suuresta Hiekkalaatikosta, eikä katso lainkaan eteensä, vaan sen suuret rautajalat melkein astuvat varjon hännälle. Varjo pörhistyy ja sähisee jätin perään. Ne saattoivat olla suurempia, mutta varjon yksi omista isonenistä voisi kertoa, mitä tapahtuu kun varjoa ärsyttää. Sillä oli edelleen haava päässään siitä todisteena.
Varjo loikkaa Suuren Hiekkalaatikon aidalle istumaan ja katselemaan, miten isonenä toisensa perään kantaa ihmisensä laatikkoon esittämään hölmöjä temppuja. Pian on Mustatukan vuoro. Varjo väräyttää viiksiään ja katsoo tarkkaavaisesti, miten suuri isonenä tottelee pientä ihmistään ja seisahtuu kentän keskelle ahteri varjoon päin. Sitten se lähtee jälleen liikkeelle. Mustatukan rautajaloista lähtee töminää – se ei osaa liikkua lainkaan niin hienon hiljaisesti kuin varjo itse.
Mustatukka juoksee ympyröitä, se juoksee vinottain, se juoksee jopa takaperin. Kun se lopettaa, ihmiset läiskyttävät käsiään, ja varjo heilauttaa häntäänsä huvittuneena. Mustatukka näyttää niin kamalan tyytyväiseltä itseensä. Isonenille voitto on aina niin kauhean tärkeää.
Kun Mustatukka katoaa takaisin muiden joukkoon, varjo miettii hetken hiipisikö perään. Se kuitenkin päättää olla menemättä – hän moikkailisi vierastaan uudelleen myöhemmin. Varjo venyttelee selkäänsä köyristäen, ja loikkaa notkeasti aidalta alas. Se on juuri muistanut aamulla heinävintiltä saalistamansa hiiren, josta oli vielä puolikas jäljellä hyvässä piilossa. Varjo päättää viedä sen lahjaksi omalle ihmiselleen, joka varmasti osaa arvostaa sitä. Varjon ihminen kun ei ollut vieläkään oppinut saalistamaan itse. Sääliksi käy.
yersinio + Olympia Aeris
Harakka?
voitto
ei suostu
repesin
Ratsuni kanssa ryntäsin radalle,
katsomossa ihmetellään onko tuo Harakka?
voitto mielessä paukutan jalkaa,
hevonen ei suostu itseään kantaa.
Pusersin niin, että repesin.
voitto ei suostu luokseni tulemaan.
repesin hirveään nauruun,
kun ratsu räpiköi eteenpäin.
Mahtaako olla ratsuna Harakka?
yersinio + Oldfinion Golden Calibre
Se punatukkainen.
iloinen
epätoivo
purua
Ratsuni kanssa koulukisoissa. Tuomarin toimi, kukapa muukaan kuin. Se
punatukkainen. Alkuun iski epätoivoi, mutta pisteet saatuani olin
iloinen. Kengissäkin oli purua. #Se punatukkainen. #iloinen #epätoivo
#purua
yersinio + Oldfinion Daviwse
Tuleehan sitä vettä.
onnistuminen
lopetan heti
ahteri
Päivä lähti käyntiin hyvissä merkeissä. Tuleehan sitä vettä. Mutta tuo
ei meidän tiimiä haittaa. Ainoastaan jos sijoja ei ropise, niin
koulukilpailut lopetan heti. Ainoastaan onnistuminen on riittävän
hyvä. Hyvää tulosta tavoitellaan ahteri kipeänä.
Radalle meno lähestyy. Tuleehan sitä vettä. Mutta onnistuminen
silmissä vilisee, joten sadepisarat ei haittaa. Ratsastahan ahteri
selkään pompottaa. Pienellä pukilla tuommoiset lopetan heti.
Vastuuhenkilönä Annundwen (VRL-00399), allu.express@gmail.com
Kaikki alle 148cm luokitellaan poneiksi.
3 hevosta / luokka / henkilö.
Hevonen voi osallistua 2 luokkaan.
Hevonen voi osallistua vain kerran yhteen luokkaan.
Luokkiin otetaan 30 ratsukkoa.
Osallistuminen sallittu vasta sen jälkeen, kun kutsu löytyy VRL:n kalenterista.
Tulokset arvostelee Annundwen.
Osallistumismuoto tähän alle:
Luokka
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen ja Hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen
Tarinat puolestaan lähetetään osoitteeseen allu.express@gmail.com otsikolla KRJ-tarina
Luokat avoinna kaikille
1. Helppo C
2. Helppo A
3. Vaativa A *
4. Intermediate I **
* luokka ei ole sallittu alle 140cm korkeille hevosille
** luokka ei ole sallittu alle 149cm korkeille hevosille
Tarinaohjeistukset on kaikissa luokissa samat:
-pituudella ei ole väliä
-tyyli saa olla kaikkea twiitistä fantasianovelliin
-tekstin sujuvuus ja luettavuus on tärkeintä
-tarina kilpailupäivästä tai sen osasta
Valitse jokaiselta riviltä yksi lausahdus, joiden tulee toistua tarinassa kaksi kertaa. Sanaa/lausahdusta ei saa muuttaa kirjaimellakaan. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä valitsemasi avainsanat.
- Voihan vispilä! - En se minä ollut! - Harakka? - Sääliksi käy. - Se punatukkainen. - Tuleehan sitä vettä.
- iloinen - onnistuminen - voitto - hyvä minä - hyvä me - hyvä meidän joukkue
- hanskat naulaan - lopetan heti - ontuu - haava - ei suostu - epätoivo
- ahteri - nyt vai heti - putosin - repesin - pölyä - purua
Onnea matkaan!
Osallistujat:
1. Helppo C
1. Lynn (VRL-05265) - Seppeleen Sysiyö
2. Helppo A
1. Cella (VRL-08526) - Kärmeniemen Elvis VH15-018-2237
3. Vaativa A
4. Intermediate I
1. yersinio (VRL-06303) - Olympia Aeris VH15-013-0036
2. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Golden Calibre VH14-013-0188
3. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Daviwse VH15-013-0066
Lynn + Seppeleen Sysiyö
Kyllä itketti, kun valmentaja ilmoitti lähtevänsä mukaan kilpailuihin. Ei meinaan ollut mikään tavallinen valmentaja, sellainen, jonka läsnäolo antaisi itsevarmuutta. Minun valmentajani, neiti Dietrich, oli melkoinen... Harakka? Ei, aivan liian mieto kuvaus. Osuvammat vain eivät sopisi lasten korviin, joten jätetään ne sikseen. Sanotaan vain, että kun neiti Dietrich sanoi tulevansa valvomaan meidän kilpailusuoritustamme, teki mieli laittaa hanskat naulaan näiden kisojen osalta.
Edellisellä kisareissulla neiti Dietrich kysyi, olinko harkinnut mustan kisatakin hankkimista sinisen sijaan. Kuulemma musta saattaisi hoikentaa. Tämänpäiväisen kilpailureissun suurin onnistuminen saattoikin olla se, kun sain neiti Dietrichin nyrpistämään sievää nenäänsä pukemalla päälleni ihanan sinisen takkini. Tunsin oloni kapinalliseksi. Se pieni kapinahengen pihahdus sisälläni kytien nousin ponini selkään ja ratsastin verryttelyalueelle. Minähän näyttäisin tänään valmentajalleni, mistä minut, pörröinen ponini ja sininen kisatakkini oli tehty – tai muuten iskisin hanskat naulaan loppuelämäni ajaksi.
Päättäväisyyteni siivitti meidät aina lopputervehdykseen saakka. Hyvin ja täsmällisesti ratsastetun radan jälkeen päähäni pälkähti kuitenkin ajatus, joka polki jalkoihinsa onnistumisen ilon. Sen musertavan oivalluksen vallatessa mieleni en olisi edes osannut selittää, mitä sana onnistuminen tarkoitti.
Jos sininen takki teki ylävartalostani pönäkän näköisen, miltähän – hyvänen aika – valkoisiin housuihin ahdettu ahteri sitten mahtoi näyttää?
Ponini kävellessä itseensä hyvin tyytyväisen näköisenä pois kisa-areenalta minä purskahdin röhkinään, joka saattoi olla naurua, vollotusta tai mitä vain siltä väliltä. Neiti Dietrichia moinen käytös hävetti, mutta se oli minusta herttaisen yhdentekevää paljon painavamman kriisin rinnalla. Ainakin kunnes hän avasi suunsa:
”Mon dieu, miksi raakut niin kuin - mikä se ruma lintu on? Harakka?”
Ja niin se ahteri ihmiseksi sai minut pärskähtämään naurusta. Alkoi käydä selväksi, että tuntemuksemme toisistamme olivat hyvin, HYVIN samansuuntaisia. Tarkoittiko se sitä, että saattaisimme vielä löytää yhteisen sävelen muissakin asioissa, vai sitä, että oli aika vaihtaa valmentajaa?
Cella + Käärmeniemen Elvis
Tallin nurkalla häivähtää varjo. Kiireinen kisakansa ei kiinnitä siihen mitään huomiota, juoksevat vain edestakaisin kannukset kilahdellen ja hevosiaan hoputtaen. Varjo ei siitä välitä. Se hiipii äänettömämmin kuin yksikään ihminen ikinä osaisi, ja suuntaa kulkunsa kohti aukeaa, johon on juuri kääntynyt yksi niistä Vaarallisista Pörisevistä Metallipömpeleistä. Joskus kun pömpelit nukkuvat, varjo uskaltaa käydä nuuhkimassa niiden hassuja kumisia jalkoja – ja joskus jopa lepäillä niiden mahan alla. Mutta muuten ne murisevat niin kauhean ilkeästi, että varjoa aivan hirvittää.
Varjoa hirvittää myös vesi, jota tulee tänään taivaalta niin että Esteri-paran ahteri soi. Varjo kiertää maahan muodostuneen sadevesilätäkön. Se ei halua tassujensa kastuvan.
Yhdestä Vaarallisesta Pörisevästä Kumijalkaisesta Metallipömpelistä kuuluu kovaa kolinaa. Varjo seuraa kiinnostuneena, kuinka pömpelistä noussut ihminen hölkkää avaamaan suuren luukun, ja puhuu rumia kun uppoaa nilkkaansa myöten yhteen pihan isoista lammikoista. Sääliksi käy. Tassujen kastumista ei toivoisi kenellekään, edes vähän hömelöille, vähempiarvoisille ihmisille.
Pömpelin sisällä kolina voimistuu, ja märkätassuinen ihminen saa viimein oven auki. Sieltä jylistelee ulos sellainen valtava, isonenäinen ja rautatassuinen otus, jollaisia varjonkin kotona asustaa, ja se ilmoittaa kovaan ääneen saapuneensa varjon reviirille. Tämä rautajalka on varjolle vieras; se tuoksuu erilaiselta, ja sillä on erilainen, paksu musta tukka kuin varjon omilla otuksilla. Koska varjo on kohtelias isäntä, se hiipii lähemmäs tervehtimään Suurta Mustatukkaa. Varjo toivottaa rautajalan tervetulleeksi kotiinsa, ja vastaukseksi vieras puhaltaa lämmintä ilmaa varjon turkkiin isosta nenästään. Varjo puskee otuksen hassuja, pitkiä sääriä. Tästä vieraasta se pitää.
Varjo luikahtaa kauemmas, kun Mustatukan kaksi ihmistä alkavat touhottaa ympäriinsä. Ne huolestuvat, koska rautajalalle on tullut matkalla pieni haava, ja mietiskelevät heti perään kuinka mukavaa olisi saada tänään voitto kotiin.
Mustatukka on pian puettu isoihin nahkaisiin vaatteisiin, ja se lähtee ihmistensä kanssa kohti sitä Suurta Hiekkalaatikkoa, johon varjolla ei ollut lupaa pissata. Varjo seuraa kolmikkoa pienen matkan päästä ja katselee, miten Mustatukka katoaa muiden jättimäisten isonenien ympyrää juoksevaan joukkoon. Yksi isonenistä juoksee juuri ulos Suuresta Hiekkalaatikosta, eikä katso lainkaan eteensä, vaan sen suuret rautajalat melkein astuvat varjon hännälle. Varjo pörhistyy ja sähisee jätin perään. Ne saattoivat olla suurempia, mutta varjon yksi omista isonenistä voisi kertoa, mitä tapahtuu kun varjoa ärsyttää. Sillä oli edelleen haava päässään siitä todisteena.
Varjo loikkaa Suuren Hiekkalaatikon aidalle istumaan ja katselemaan, miten isonenä toisensa perään kantaa ihmisensä laatikkoon esittämään hölmöjä temppuja. Pian on Mustatukan vuoro. Varjo väräyttää viiksiään ja katsoo tarkkaavaisesti, miten suuri isonenä tottelee pientä ihmistään ja seisahtuu kentän keskelle ahteri varjoon päin. Sitten se lähtee jälleen liikkeelle. Mustatukan rautajaloista lähtee töminää – se ei osaa liikkua lainkaan niin hienon hiljaisesti kuin varjo itse.
Mustatukka juoksee ympyröitä, se juoksee vinottain, se juoksee jopa takaperin. Kun se lopettaa, ihmiset läiskyttävät käsiään, ja varjo heilauttaa häntäänsä huvittuneena. Mustatukka näyttää niin kamalan tyytyväiseltä itseensä. Isonenille voitto on aina niin kauhean tärkeää.
Kun Mustatukka katoaa takaisin muiden joukkoon, varjo miettii hetken hiipisikö perään. Se kuitenkin päättää olla menemättä – hän moikkailisi vierastaan uudelleen myöhemmin. Varjo venyttelee selkäänsä köyristäen, ja loikkaa notkeasti aidalta alas. Se on juuri muistanut aamulla heinävintiltä saalistamansa hiiren, josta oli vielä puolikas jäljellä hyvässä piilossa. Varjo päättää viedä sen lahjaksi omalle ihmiselleen, joka varmasti osaa arvostaa sitä. Varjon ihminen kun ei ollut vieläkään oppinut saalistamaan itse. Sääliksi käy.
yersinio + Olympia Aeris
Harakka?
voitto
ei suostu
repesin
Ratsuni kanssa ryntäsin radalle,
katsomossa ihmetellään onko tuo Harakka?
voitto mielessä paukutan jalkaa,
hevonen ei suostu itseään kantaa.
Pusersin niin, että repesin.
voitto ei suostu luokseni tulemaan.
repesin hirveään nauruun,
kun ratsu räpiköi eteenpäin.
Mahtaako olla ratsuna Harakka?
yersinio + Oldfinion Golden Calibre
Se punatukkainen.
iloinen
epätoivo
purua
Ratsuni kanssa koulukisoissa. Tuomarin toimi, kukapa muukaan kuin. Se
punatukkainen. Alkuun iski epätoivoi, mutta pisteet saatuani olin
iloinen. Kengissäkin oli purua. #Se punatukkainen. #iloinen #epätoivo
#purua
yersinio + Oldfinion Daviwse
Tuleehan sitä vettä.
onnistuminen
lopetan heti
ahteri
Päivä lähti käyntiin hyvissä merkeissä. Tuleehan sitä vettä. Mutta tuo
ei meidän tiimiä haittaa. Ainoastaan jos sijoja ei ropise, niin
koulukilpailut lopetan heti. Ainoastaan onnistuminen on riittävän
hyvä. Hyvää tulosta tavoitellaan ahteri kipeänä.
Radalle meno lähestyy. Tuleehan sitä vettä. Mutta onnistuminen
silmissä vilisee, joten sadepisarat ei haittaa. Ratsastahan ahteri
selkään pompottaa. Pienellä pukilla tuommoiset lopetan heti.
