|
Post by Annundwen on Jul 28, 2008 15:21:37 GMT 2
YetimayLempinimi: Jet Sukup. ori Rotu: Akhal-teke Rek. VH-30964 Synt. 20.7.1992 (16v) Säkä: 167cm Väri ja merkit: punaruunikko Om. Annúndwen50% + Heidie 50% Maahantuoja Annúndwen Koulutustaso: He A, 130cm i: Knafzur e: Darbra
|
|
|
Post by Annundwen on Jul 28, 2008 15:22:55 GMT 2
ERJ tarinakisat Hillavassa 30.7.2008”Jaa, että auto hajosi? Ihanko lopullisesti?” Narskuttelen hampaitani kuunnellessani mieheni selvitystä puhelimitse. ”Onko sitä mitenkään mahdollista korjata enää kuntoon? Ahaa... No mä lähetän jokatapauksessa systerin hakemaan teitä.” Olin niin kovin kiintynyt autooni, että siitä luopuminen teki tuskaa. Olihan se vanha ja tiedettiin, että se ei vaan kestä kovin kauaa. Etenkään meidän hevosia vedellessä edestakaisin mäkisiä teitä. Jotenkin nurinkurista, että olin enemmän huolissani siitä, että autoa ei enää ole, kun siitä, että mies seisoo moottoritien laidalla kaksi hevosta kopissa. Voi mikä tuska siitä syntyikään, kun seuraavaa autoa ryhdyttiin etsimään. Sen piti olla kyllin vahva vetämään kahta hevosta. Koppimme itsessäänkin oli jo painava, saati sitten hevoset päälle. Minä taas olin kovin nirso, auton piti olla myös kiva. Mies surffaili netissä monta päivää vaihtoautoja ja uusia selaillen, kun minä olisin suoraan marssinut autokaupoille etsimään ja katsomaan. Hyvä sinänsä, että edes toinen meistä on perusteellinen. Pitkän kädenväännön jälkeen päädyimme varmaan sadatta autoa katsoessa ostamaan sen. En tykännyt yhtään, luimistelin myös sen valkoista väriä. Samannäköisiä tuli vastaan jokatoinen! Ärsyttävää. Auto seisoi tallin pihalla jonkin aikaa, kun kieltäydyin itsepäisesti ajamasta sillä. Eräänä päivänä oli meidän ruunakaksikko päättänyt lähteä karkuteille. Sain ne pyydystettyä ja tallille talutettaessa ne alkoivat kinastelemaan jälleen keskenään. Toinen ruunista hyppäsi pystyyn, kääntyi ja latoi takakavioillaan mojovan potkun taaksepäin. Ja kuinka sattuikaan suoraan keskelle auton oikeanpuolen etuovea. Ruuna sai venähtymän takajalkaan ja vihasin autoa entisestään. Seuraavana päivänä taluttelin hevosia tarhaan ja huomasin mitä autolle oli tehty. Mies oli teipannut alareunaan vihreät nurmikkotarrat ja sinne muutamia mustia hevos-siluetteja. Ruunamme eiliset kavionkuopat oli maalattu ja korostettu itseasiassa melko hienoiksi. Persoonaalisen näköisenhän siitä autosta saa näemmä tuollakin tavalla. Johan kelpasi ajella.
|
|