Hillavan tarinakisat 30.7.2008Annin ekat estekisat.
Rakas päiväkirja
Tänään oli jännä päivä. Mamma hermoili aamulla kovasti. Se harjaili
pitkään, sitten se nyki tukkaa ja häntää. Otsatukkaakin se nyhti ihan
penkin päältä. Koitin päätä nostamalla vinkata sille, että se oli
vähän epämielyttävää. Onneksi se ei kovin kauaa kiskonut.
Kuljetusautoon pakkaaminen on ihan normijuttu jo. Onhan mun kanssa
sellasia harjoteltu paljon jo varsana. Saavuttiin kisapaikalle ja
mulle valkeni että nyt on kyse ratsastuksesta vasta, kun mamma kiipesi
selkään. Innostuin ja nostin etujalat ilmaan. Viskelin vähän päätä ja
sain heti moitteita mammalta. Mulla vaan oli niin hauskaa.
Käpsyttelin sitten kentälle ihan hyvässä järjestyksessä. Mamma oli
tosi kiltti verryttelyssä, kun se antoi mulle puolipitkiä ohjia aika
usein, niin sain haistella vähän kaikkea. Siellä oli esimerkiksi
tolppia, puomeja ja hassunkurisen näköisiä muita juttuja. Vähän
pelotti, mutta mamma antoi haistella, niin heti helpotti.
Hypättiinkin muutama este ja kuuntelin tosi tarkasti minne piti mennä.
Sitten mentiin sinne kentälle, missä niitä esteitä oli hurjan monta.
Pärkytin sieraimia pariin kertaan kummissani ja hirnahdinkin. Mutta
yksin sinne piti mennä. Mamma yllytti laukkaamaan, ja siitä minä
tykkäsin, pukkasinkin. Mamma ohjaili mua esteeltä toiselle, mutta
jostain syystä (olisko kuudennen esteen jälkeen) se alkoi arpomaan
suuntaa ja mä ajattelin auttaa. Siinä oli este edessä ja arvelin että
sitä se varmaan tarkotti. Se riuhtaisi itseään selässä juuri kun
hyppäsin. Mut KAUHEETA! Mä en olis voinu tehdä yhtään mitään! En
mitenkään olis voinu estää sitä! Yhtäkkiä mamma istui maassa.
Käännähdin salamana ympäri, kun tunsin, ettei kuskia enää ollut ja
menin ihmettelemään miksi se ei pitänyt kiinni paremmin. Mamma
rapsutteli vähän korvan takaa ja sit käveltiin pois kentältä.
Siellä kivalla verkka-alueella hypeltiin vielä muutama este ja taas
tuntui mamma siltä, että se tietää mihin ollaan matkalla.
Kuljetusautolla ne kattoi pientä mustaa masinaa muiden kanssa yhdessä
ja nauroivat kovaan ääneen ja sit kattoivat mua ja nauroivat taas!
Minä nyökyttelin päätä ja sain porkkanaa.
