hann-t Little Too Late

[Annundwen]

Little Too Late

Lempinimi: Lily
Sukup. tamma
Rotu: hannover
Rek. VH-27503
Synt. 16.03.2006 (12v)
Säkä: 168cm
Väri ja merkit: ruunikko, sukat, tähti
Om. Annúndwen
Koulutustaso: Va A, 130cm, kenttähevonen

[Annundwen]

Osallistuin Hillavan tarinakisoihin 30.11. Aiheena piti kirjoittaa kummitustarina, joten yritin räpeltää jotain siihen suuntaan. Olen ilmeisesti lukenut liikaa Outoja Tarinoita -kirjoja...


Perinteinen kummitusjuttuilta tallilla ja muistelen että tällä kertaa paikalle saapuvat eivät ole vielä kuulleet tallin alkuaikoina tapahtunutta mystistä tarinaa. Istun kotonani keittiön pöydän ääreen katselemaan valokuva-albumia. Ainoat oikeasti tapahtuneet kummalliset asiat tuon hevosen kohdalla liittyvät sen syntymään ja kuolemaan. Mitäköhän muuta keksisin tarinan väliin..

Tallini ensimmäinen kasvatti Kuu oli syntynyt myöhään illalla lokakuussa. Loppukuu oli ollut harvinaisen lämmintä ja sinä yönä oli tullut ensimmäiset pakkaset. Taivas oli pimentynyt jo ja kävin vilkuilemassa tallin puolella tunnin välein. Emätamma oli näyttänyt varsomisesta merkkejä jo viikon verran. Hengitys huurusi ja puolikuu oli harvinaisen kaunis. Puolenyön jälkeen auton tuulilasi oli jäässä ja varsa maailmassa. Takaisin sisälle tullessani tuulilasiin oli sulanut puolikuun muotoinen aukko. Pakkasta oli neljä astetta ja kukaan ei ollut käyttänyt autoa... Aamulla varsaa tarkastaessa huomasin että sillä oli tismalleen samanlainen ylöspäin kallellaan oleva puolikuu kuin autossa oli ollut. Voin vaikka vannoa, mutta varsan syntyessä sitä merkkiä ei ollut.

Myin tuon orivarsani syksyllä sen ollessa viisi. Seuraavana päivänä kahvikuppini pohjalle ilmestyi puolikuun muotoinen läikkä, joka ei lähtenyt pois ei pesussakaan. Parin päivän kuluttua löysin kotioveni sisäpuolelta hopeisen puolikuun muotoisen riipuksen, enkä tasan tarkkaan ole omistanut sellaista koskaan. Tarjosin sitä ystävättärilleni, mutta koru jäi jokatapauksessa minulle. Laitoin sen kaulaani, ja päätin etten ota sitä pois koskaan. Ensimmäinen kasvattiorini Kuu oli ollut minulle kuitenkin rakas. Viikon päästä sen myynnistä autoni ikkunassa oli puolikuun muotinen huurre, mutta sinä yönä ei ollut pakkasta.

Kahden viikon päästä sain naapuriltani soiton, että nyt se Luu- ööh siis Kuupää ponisi on karannut, se pyörii täällä pihassa. Ajoin kummissani paikalle, mutta Kuu oli kuulemma laukannut pois juuri. Ajoin hädissäni kotiin, mutta siellä oli kaikki kuten normaalisti. Vasta tässä vaiheessa tajusin soittaa hevosen uudelle omistajalle. Hän istui paraikaa Kuun selässä. Hmm... Ehkei naapurini ollut tunnistanut hevostani oikein.

Viikon päästä tästä kävin katsomassa Kuuta kun se oli ensimmäisissä seurakisoissa uuden omistajansa kanssa. Seuraavana aamuna tallin toinen omistaja tuli lakananvalkoisena ja itkuisena kiitolaukkaa maastosta, satuloi minulle hevosen ja päättäväisesti kiskoi minut satulaan. Noin 500m päässä tallista aukiolla makasi hevonen.

Kuu.

Ja se tosiaan oli Kuu. Ja eilen kisapaikalla se oli ollut Kuu. Kuu oli myös matkustanut kotitallilleen kahdensadan kilometrin päähän meiltä. Ja nyt se makasi 500m päässä tallistani.

Tuulilasini puolikuu kuviosta oli tullut viime viikkoina lähes tapa sen jälkeen kun oli yöpakkaset yleistyneet, mutta tuon kisapäivän jälkeen ne loppuivat ikiajoiksi. Kisa-aamuna oli muutakin kummallista tapahtunut. Kahvikuppini pohjasta puuttui puolikuu. En muista riisuneeni tuota hopeista riipusta, mutta aamulla sitä ei ollut enää kaulassani. Se löytyi muutama viikko myöhemmin siitä karsinasta, jossa Kuu oli syntynyt. Löysin sen karsinaa siivotessani.

Tuomarin kommentti: Tämä on omalla tavallaan mystinen ja samalla karvoja nostattava tarina, jonka tunnelma pysyy aavemaisena alusta loppuun, hienoa Annú!

[Annundwen]

Tarina kenttäkisat Kisakeskus Wednesdayssa 25.12
www.glamrose.org/wednesday/kerj1.htm

- No moro, kuis sutkii?
- Joo ihan hyvin täälläkin, odotellaan Lilyn kanssa vielä esteosuutta.
- No oon just kertomassa, jos malttaisit vähän. *naurua*
- Lily oli ihan edukseen kouluradalla. Pikkusen turhan herkällä päällä verryttelyssä, kun tuolla oli joku ori joka huuteli sille. Taitaa olla kiima tulossa, kun se meinas näyttää takajalkojen kengitystä kaikille siinäkin vaiheessa, vaikka oltas oltu päädyssä ihan yksinkin.
- Kai se jotenkin normaalia on, mut kotona tää ei ota toisista hevosista näin paljon herneitä nenään.
- Ei. Ei ollenkaan, tänään oli jäykkä puoli vasen puoli. Tosin se seiso kuljetusautossa viimeisenä ja siinähän vetää vähän aina, kun se lastaussilta on niin väljä.
- Ai maastossa, mukavasti. Sitä sai vielä rohkasta melkeen jokaisella esteellä, mutta on se parantunu huimasti. Mörköjä ei ollu missään. Ilmeisesti se alkaa pikkuhiljaa luottamaan muhun ja ... *jumalatonta hirnuntaa*
- Heh, elä viitti, mullakin meni korva lukkoon. Lily halus kertoa sulle että sillä on jo ikävä kotiin.
- No on tässä vielä vähän aikaa, mutta mielelläni menisin jo kävelemään ton esteradan.
- Soittelen, soittelen.
- Joo, oke, moi.