|
|
Post by Annundwen on Oct 13, 2007 23:52:25 GMT 2
EQ MikhailLempinimi: Mikke Sukup. ori Rotu: Akhal-teke Synt. 17.9.2006 (3v -- irl ikääntyminen) Säkä: 151cm Väri ja merkit: Musta Om. Annúndwen (VRL-0399) Koulutustaso: He C, 60cm, Estetykki tästä on tulossa. i: Slasher EQ m, 153cm, mukula.org/eq/atoassa.htmle: Flavia Akiva rn, 158cm, www.eccentrix.com/members/gelb06/flavia.htmlIlmoitettu YLA tilaisuuteen. Ilmoitettu KTK tilaisuuteen. Hoitajana Kukka
|
|
|
|
Post by Annundwen on Oct 14, 2007 12:15:02 GMT 2
|
|
|
|
Post by Annundwen on Jul 28, 2008 15:17:39 GMT 2
ERJ tarinakisat Hillavassa 30.7.2008Laukkaan maassa, joista vain tarinat kertovat. Maassa jonka taivaan sini yltää sinisyydellään sielun syövereihin. Maassa, jonka vehreys levittää laajat laitumet laukattavaksi kavioiden kantamattomiin. Harjani hulmuaa valkoisena ja auringon kultaiset säteet leikkivät jouhien päissä koittaen pysyä vauhdissani. Kaviot hädintuskin koskettavat maata, niin kepeästi askellan. Tunnen jonkun tarttuvan minuun. Kauniit lapsen silmät katsovat ihastuneena ja päätän mennä niiden mukaan. Olenhan kiiltokuva.
|
|
|
|
Post by Kukka on Nov 16, 2008 12:08:33 GMT 2
Tarina 1 (siirsin tänne  Kävelin viielässä ja hämärässä syysaamussa Allu Expressiin. Kello oli vasta kohta tulossa kuusi, joten tunsin olevani vielä hiukan untenmailla. Tallissa paloi jo kirkas valo, joten käskin jalkojani liikkeelle ja menin tallin ovesta sisään. Talli oli suurempi kuin luulinkaan. Karsinoita oli varmaan tuhatmäärin, tai siltä minusta ainakin tuntui. Mistäs täältä voisi muka Miken löytää? Karsinoista kurkisteli toinen toistaan ihanempia akhal-tekkejä ja mukaan mahtui myös parin muunkin rotuista hevosta. Muistelin jossakin päin aivojani että Miken karsina olisi ollut numero 13. Epäonnenluku siis, vaikka empä usko sen vaikuttavan oikeaan elämään mitenkään. Kävelin ekaksi toiseenpäähän karsinarivistöä, mutta en löytänyt Miken näköistä hevosta missään, eikä nimikylttiäkään löytynyt. Kun lähdin toiseenpäähän, huomasinkin Miken karsinan. Mikke nuokkui turpa ruokakupissa, sitäkin näytti vielä väsyttävän. Kun kävelin lähemmäs sen karsinaa, Mikke nosti päätään ja katsoi minua hieman ymmällään. Kun katsoin oria hieman tarkemmin, huomasin sen olevan todellisuudessa vielä hurmaavampi. Kuvittelin hoitavani jotakin hieman pientä ja pörhistelevää ori"varsaa", mutta sainkin tälläisen huippykisatykin. Mikke rupesi paukuttamaan etujalalla karsinan ovea. Se ei ilmeisestikään tykännyt että seisoin sen karsinan edessä. Menin hieman lähemmäs ja ojensin käteni sitä kohti. Mikke katsoi minua hieman epäilevästä ja puhalsi ilmaa sieraimistaan kädelleni. Hetken me siinä toisiamme tuijotimme, ei silmäkään värähtänyt. Mikke laski päätään alaspäin ja antoi minun siis rapsuttaa itseään. Silitin sitä poskesta, sitten korvan takaa. Lopulta yllätinkin itseni rapsuttamasta sitä lavalta. Mikke nautiskeli ja tunsin itseni maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi kun sain hoitaa tuollaista kultakimpaletta. Kuulin takaani jotakin hiljaista ääntä ja käännyin ympäri. Huomasin Annún seisovan selkäni takana. "Moikka, oletkin jo näköjään tutustunut jo Mikkeen" Annú hymähti ja kävi itsekin hieman Mikkeä rapsuttamassa. "Moikka. Juu-u. On se kyllä upea" kehuin rauhallisella äänellä. "Noh. Auttaisitko vaikkapa jakamaan aamuheiniä?" Annúndwen kysyi ja suostuin ilomielin. Ensiksi kävimme täyttämässä molemmille omat kottikärrylliset, sitten Annú näytti kuinka paljon hevosille heiniä pitäisi antaa. Ekaksi annoin Mikelle, se hörisi hurmaavasti kun laitoin sille heinät (juuh, olen korviani myöten jo rakastunut siihen). Sitten heinänsä saivat; Jaka, Ara, Guna, Slawim, Jaa ja Rissa. Sitten kottikärry jo ehti tyhjentymään. Kun menin uudestaan sitä täyttämään, törmäsinkin matkalla Laureliin ja Pikkueläimeen. Pikkueläin nappasi minulta kottarit ja jakoi lopuille hepoille puolestani. Olin kuitenkin aina auttamassa avaamaan heppojen karsinan ovia ja täyttämässä kottikärryä uudelleen. Pian kaikille 85 hevoselle oli jaettu heinät, tosin osa niistä oli kuitenkin varsoja eli saivat hieman vähemmän. Nyt sitten mentiin hetkeksi toimistoo istuskelemaan ja juttelemaan. Minä tosin olin hieman vaitonainen koska en voinut saada ajatustani pois Mikestä. Kun oli tarpeeksi siinä istuskeltu, päätimme mennä jakamaan kopoteilla aamukaurat ja sitten ne pääsisivät pihalle. Sain tietenkin jakaa Mikelle, tosin en olisi millään halunnut lähteä sen karsinasta, mutta en mä sinne olisi voinut jäädäkään. Jaoin myös parille tammamammalle ja Annú ja kumppanit jakoivat muille. Seisoin keskellä käytävää ja kuuntelin hevosten tasaista rouskutusta. Joku heppa viskoi kauransa pitkin karsinaa ja toinen jo kalusi ruokakuppiaan toivoen lisää. Pian Mikkekin oli syönyt joten päätin uskaltautua viedä "pikkuisen" tarhaan. Annú näytti minulle minne tarhaan se olisi tarkoitus viedä. "No, jospa selviämme hengissä sinne" vitsailin ja nappasin Miken ketjunarun naulasta ja pujahdin sen karsinaan. Mikke nuuhki pehmoisella turvallaan kämmentäni ja pujotin sille ketjun turvan alta, ehkäpä se mahdollisesti pysyisi paremmin hallinnassani. Avasin karsinan oven auki ja Mikke tuli heti käytävälle sellaisella vauhdilla että olin kokonaan jäädä seinän ja hevosen väliin. Pitäisi olla siis hieman varovaisempi näiden hevosten kanssa. Mikke jatkoi päättäväisesti matkaa ovelle ja mä roikuin perässä aika avuttoman näköisesti. Mikke ehti vetää mua melkein ovelle asti, kunnes tajusin nyppästä narusta ja siirtyä ihan turvallisesti päänviereen taluttamaan. Kun olimme päässeet ulos, en voinut muuta kuin ihailla Miken kauniisti mustana kiiltävää karvapeitettä. Katselin Mikkeä hetken lumoutuneena, kunnes huomasin Annún ja Anrin takanani. "Eikös sun pitänyt viedä se tarhaan vai aattelitko jäädä pälyilemään pilviä kauemmaksikin aikaa?" Annúndwen herätteli minua ja huomasinkin olevani pysähtynyt. Huokaisin hiljaa ja talutin Miken tarhaan. Ehkäpä Mikessä onkin jotakin maagista taikaa jolla se lumoaa ihmisestä. Ehkäpä, ehkäpä ei. Kun tarhassa päästin Miksukan irti, ori heitti kaulaansa puolelta toiselle ja veti iloiset ja päästeli tarhasta päästä toiseen. Pari kertaa se hirnahti kauempana tarhaaville hevosille ja meni sitten etsiskelemään paria ruohonkortta aidan tuntumasta. Kun varmistin Miken tarhaavan turhallisesti, menin talliin tekemään omaa osuuttani. Otin varastosta talikon ja kottikärryt ja menin Miken karsinan luo. Talikon avulla rupesin sitä siivoilemaan niin hyvin kuin ikinä vain voisin. Oripallero saisi ihan kauttaaltaan puhtaan karsinan. Kaivoin kaikki purut ylösalaisin löytääkseni ihan kaikki pipanat. Sitten kävin tyhjentämässä kottikärryt ja hain pesupaikalta ämpärin ja sienen. Aluksi rupesin hankaamaan ruokaämpäriä puhtaaksi. Ja syystäkin, se ei nimittäin ollut mikään ihan maailman puhtain. Vaikka kuinka sitä pesinkin, en saanut sitä kuitenkaan ihan kokonaan puhtaaksi. Sitten oli vuorossa juomakuppi, sen kanssa ei ollutkaan kummempia vaikeuksi, ei juomakupit niinkään sotku. Suolakiviteline oli hieman syödyn näköinen ehkäpä karsinan entinen asukas sitä oli natustellut, tai ehkäpä jopa Mikke. Kun oli kaikki tarpeellinen siivottu, vein ämpärin ja sienen pois. En ainakaan nyt viitsinyt pestä seiniä, koska ei vain kertakaikkiaan huvittanut ja täytyyhän sitä ensikerraksikin jotakin tekemistä jättää. Kello osoitti olevansa vielä sen verran, että ehdin hyvin lakaisemaan puolet käytävästä. Koska käytävä pölysi aika lahjakkaasti, niin kastelin sitä hieman kastelukannulla, jonka löysin jostakin lojumasta. Koska käytävä oli iso, en sitä kokonaan viitsinyt yksin lakaista, osittain laiskuuttani ja osittain sitä että käsiini rupesi sattumaan puolenkäytävän paikkeilla. Katsoin kelloa kännykästäni ja se näytti olevan jo 5minuuttia vaille 11, joten ei muuta kuin otin heiniä kottikärryyn ja vein ne Mikelle. Mikke laukkasi ihanaa ja kaunista, pyöreää laukkaa tarhalle ja hirnahti minulle. No joo, ei mulle vaan heinille. Viskasin henät tarhan alta ja Mikke rupesi heti syöpöttelemään. Palasin talliin ja täytin kärryn ihan kukkuralleen. Annúkin tuli joten Annú työnsi korrareita ja yhdessä me heittelimme hepoille heinät. Osa hepoista otettiin sisälle syömään. Menin itse talliin syömään hieman välipalaa ja tutkimaan että missä olivat Miken kaikki varusteet ja muutkin tarpeelliset tamineet. Tunnin päästä Mikke oli jo syönyt, joten päätin lähteä maneesiin hieman koe ratsastamaan sitä. Hoitaminen kestäisi tunnin, joten Mikke ehtisi ihan hyvin sulatella sinä aikana mahaansa. Tai oikeastaan harjaus kestää tunnit ja muu sähläys kestää ainakin yli puolituntia. En nimittäin ole mikään maailman nopein hoitamaan hevosta kuntoon. Kun kerran jonkin aloitan, teen sen kunnolla loppuun. Tarhalla Mikke olikin käynyt pyöriskelemässä tarhan varmaan likaisemmassa kohdassa ja talutin Mustan oripojan talliin. Se kulki talutuksessa mielestäni yllättävän nätisti. Tallissa pistin sen karsinaan ja laitoin tallisolmulla kiinni. Hain harjat ja otin ekan harjan. Aloitin Miken harjauksen heti napakoin ottein. Mikke ei oikeastaan tehnyt mitää kummallista, seisoi vain paikallaan ja katseli hieman karsinan kaltereista mitä muualla tapahtui. Harjasin Miken kaikilla harjoilla tosi hyvin molemmilta puolilta. Hyvin harjasin myös tietenkin jalat ja vuohiskuopat. Setvin myös käsin hännän ja harjan. Noin, nyt Mikke näytti taas hevoselta  . Laitoin sille suojat etujalkoihin ja hain varustehuoneesta yleissatulan ja normaalit nivelkuolaimet. Koska nyt on lauantai (nyt on oikeasti ja myöskin leikisti, koska aloitin tämän tarinan kirjoittamisen paljon ennen lauantaita, mutta tuskin sillä on väliä?)olisi vuorossa koulua/juoksutusta ja valitsen noista tietenkin sen ensimmäisen. Nostin Mikelle satulan selkään ja se hieman irvisteli. Satulaa en vielä kovin kireälle pistänyt. Jätin Miken hekeksi karsinaansa, koska lähdin etsimään itselleni ratsastusseuraa. En halua ratsastaa yksin ja olisipahan joku neuvomassa kun ratsastan. Ensiksi menin pyytämään Annúa toimistosta, mutta hänellä oli juuri menossa jokin puhelin rumba, ehkäpä hän ilmoitteli hevosia kilpailuihin tai jotain. Sitten menin etsiskelemään tallista. Löysin Mian ja hän suostui tulemaan mukaani maneesiin. Huomasinkin hänen takanaan olevassa karsinassa jo valmiiksi laitetun Joelin. No, ei muuta kuin menin pistämään vielä Mikelle suitset ja itsellenikin kypärän ja palaturvaliivini. Lähdin taluttamaan Mikkeä Joelin perässä. Ekaksi Mikke olisi halunnut mennä edelle, mutta päätin että se saisi tyytyä tulemaan toisen hevosen perässä. Maneesissa ohjasimme hevoset keskelle kaartoon ja suljin visusti perässäni kaikki maneesiin vievät ovet, JOS vaikka tapahtuisi jotakin niin eipähän hevonen ainakaan pötkisi pitkälle. Onneksi Mikke on vain 151cm korkea, koska itsekin olen vain 157½cm korkea, enkä tästä enää kasva edes senttiä. Laitoin jalustimet itselleni valmiiksi ja kiristin satulavyön maasta käsin. Mikke katsoi minua hieman tylsistyneenä, joten päätin nousta selkään, puolessa välissä matkaa Mikke kuitenkin lähti kävelemään. Selkään päästyäni pysäytin orin ja peruutin takaisin omalle paikalleen. Minna käveli jo Joelin kanssa pitkin uraa ohjat hieman pitkinä. Itsekin käskin orin liikkeelle pohkeillani. Annoin sen kävellä hetken uraa pitkin, ja otin sitten hieman ohjia ja tein sen kanssa voltteja ja taivuttelin sitä ympyröillä ja muilla hieman kaarevilla urilla. Käskin oria myöskin koko ajan asettumaan, ja se menikin hieman muotoon. Kun olimme kävelleet ainakin 10minuuttia, oli ravityöskentelyn vuoro. Lyhensin vielä vähän ohjia ja siirsin Miken raviin ympyrällä. Miken ravi olikin yllättävän tasaista, tosin mitä se nyt koitti vähän mennä turhan reippaasti. Kaarevien teiden avulla sain sen kuitenkin hidastamaan ja ns. katsomaan enemmän jalkoihinsa. Otimme erilaisia tempojen vaihteluita. Tosin lisätystä oli kyllä tosi hankala siirtää normaalimpaan raviin, kun ori pääsi vauhtiin. Menimme myös hieman kootumpaa ravia, vaikka en minä sitä juurikaan osaa, eikä Mikke mitään hienouksia ilmaseksi tee. Ravailun jälkeen ilmoitimme Minnalle että kokeilisimme laukkaa pääty-ympyrällä. Eli siirryimme pääty-ympyrälle ja päätin nostaa laukan suoraa käynnistä. Jos siis yhteiset taitomme siihen riittävät. Eli asetus sisään, puolipidäte ja sisäpohje ja VRUUM. Mikke lähti kuin tykin suusta tunnettuaan tutut avut. Se ei mennytkään ympyrälle vaan jatkoikin suoraa kauheaa kyytiä. Minulla taas oli täysi työ saada hevonen kääntymään ennekuin olisin ratsastanut Joelin päälle. Napautin Mikkeä raipalla ja se teki tavattoman pienen pukin. Kokosin Miken, ja laukkuutin sen takaisin ympyrälle ja käskin sen laukkaamaan niin nätisti kuin se osasi ja oikein hidaasti, kootusti ja muodossa tietysti. Tämän jälkeen menin loppuravit ja tulin alas selästä kävelyttämään Mikkeä. Huomasin Annún hymyilevän katsomossa. Olin ihan varma että nyt tulee tupen rapinat. "Hienostihan se Mikke meni!" Annu kailotti käsiään taputtaen. "Niin no,olisihan se voinut mennä huonommin" sanoin vaatimattomasti ja kävelin vielä hetken aikaa. Katselin samalla kun Minna meni taidokkaasti pohkeenväistöä ravissa Joelin kanssa. Ihastelin sitä kuinka kootusti Minna sai sirorakenteisen hevosen menemään. Annu avasi meille ovet ja myös sulki. Näin me pääsimme nopsasti takaisin talliin. Tallissa riisuin Mikeltä ensin suitset, sitten satulan ja suojat. Taputin ja rapsutin Mikkeä, joka ei tosin ollut yhtään hikinen. Seuraavan kerran hepat saisivat ruokaa vasta viideltä. Eli nyt oli hyvää aikaa olla tarhassa. Harjasin vielä Miken huolella kaikki karvat suoriksi ja otin kaviot.Sitten roudasin oriin omaan tarhaansa pihalle mekastamaan. Palasin talliin ja harjasin suojien sisäpinnat ja pyyhkäisin satulasaippualla nopeasti suitsia sekä satulaa. Olisi aika jo mennä kotiin koiraa ulkoiluttamaan. Kävin vielä heittämässä Miken tarhaan pari omenaa, ja lähdin kotiin päin. *Loppu*  |
|
|
|
Post by Annundwen on Nov 17, 2008 11:20:31 GMT 2
Hihii. Ihanaa lukea vanhoja tarinoita. |
|
. Laitoin sille suojat etujalkoihin ja hain varustehuoneesta yleissatulan ja normaalit nivelkuolaimet. Koska nyt on lauantai (nyt on oikeasti ja myöskin leikisti, koska aloitin tämän tarinan kirjoittamisen paljon ennen lauantaita, mutta tuskin sillä on väliä?)olisi vuorossa koulua/juoksutusta ja valitsen noista tietenkin sen ensimmäisen. Nostin Mikelle satulan selkään ja se hieman irvisteli. Satulaa en vielä kovin kireälle pistänyt. Jätin Miken hekeksi karsinaansa, koska lähdin etsimään itselleni ratsastusseuraa. En halua ratsastaa yksin ja olisipahan joku neuvomassa kun ratsastan. Ensiksi menin pyytämään Annúa toimistosta, mutta hänellä oli juuri menossa jokin puhelin rumba, ehkäpä hän ilmoitteli hevosia kilpailuihin tai jotain. Sitten menin etsiskelemään tallista. Löysin Mian ja hän suostui tulemaan mukaani maneesiin. Huomasinkin hänen takanaan olevassa karsinassa jo valmiiksi laitetun Joelin. No, ei muuta kuin menin pistämään vielä Mikelle suitset ja itsellenikin kypärän ja palaturvaliivini. Lähdin taluttamaan Mikkeä Joelin perässä. Ekaksi Mikke olisi halunnut mennä edelle, mutta päätin että se saisi tyytyä tulemaan toisen hevosen perässä. Maneesissa ohjasimme hevoset keskelle kaartoon ja suljin visusti perässäni kaikki maneesiin vievät ovet, JOS vaikka tapahtuisi jotakin niin eipähän hevonen ainakaan pötkisi pitkälle. Onneksi Mikke on vain 151cm korkea, koska itsekin olen vain 157½cm korkea, enkä tästä enää kasva edes senttiä. Laitoin jalustimet itselleni valmiiksi ja kiristin satulavyön maasta käsin. Mikke katsoi minua hieman tylsistyneenä, joten päätin nousta selkään, puolessa välissä matkaa Mikke kuitenkin lähti kävelemään. Selkään päästyäni pysäytin orin ja peruutin takaisin omalle paikalleen. Minna käveli jo Joelin kanssa pitkin uraa ohjat hieman pitkinä. Itsekin käskin orin liikkeelle pohkeillani. Annoin sen kävellä hetken uraa pitkin, ja otin sitten hieman ohjia ja tein sen kanssa voltteja ja taivuttelin sitä ympyröillä ja muilla hieman kaarevilla urilla. Käskin oria myöskin koko ajan asettumaan, ja se menikin hieman muotoon. Kun olimme kävelleet ainakin 10minuuttia, oli ravityöskentelyn vuoro. Lyhensin vielä vähän ohjia ja siirsin Miken raviin ympyrällä. Miken ravi olikin yllättävän tasaista, tosin mitä se nyt koitti vähän mennä turhan reippaasti. Kaarevien teiden avulla sain sen kuitenkin hidastamaan ja ns. katsomaan enemmän jalkoihinsa. Otimme erilaisia tempojen vaihteluita. Tosin lisätystä oli kyllä tosi hankala siirtää normaalimpaan raviin, kun ori pääsi vauhtiin. Menimme myös hieman kootumpaa ravia, vaikka en minä sitä juurikaan osaa, eikä Mikke mitään hienouksia ilmaseksi tee. Ravailun jälkeen ilmoitimme Minnalle että kokeilisimme laukkaa pääty-ympyrällä. Eli siirryimme pääty-ympyrälle ja päätin nostaa laukan suoraa käynnistä. Jos siis yhteiset taitomme siihen riittävät. Eli asetus sisään, puolipidäte ja sisäpohje ja VRUUM. Mikke lähti kuin tykin suusta tunnettuaan tutut avut. Se ei mennytkään ympyrälle vaan jatkoikin suoraa kauheaa kyytiä. Minulla taas oli täysi työ saada hevonen kääntymään ennekuin olisin ratsastanut Joelin päälle. Napautin Mikkeä raipalla ja se teki tavattoman pienen pukin. Kokosin Miken, ja laukkuutin sen takaisin ympyrälle ja käskin sen laukkaamaan niin nätisti kuin se osasi ja oikein hidaasti, kootusti ja muodossa tietysti. Tämän jälkeen menin loppuravit ja tulin alas selästä kävelyttämään Mikkeä. Huomasin Annún hymyilevän katsomossa. Olin ihan varma että nyt tulee tupen rapinat. "Hienostihan se Mikke meni!" Annu kailotti käsiään taputtaen. "Niin no,olisihan se voinut mennä huonommin" sanoin vaatimattomasti ja kävelin vielä hetken aikaa. Katselin samalla kun Minna meni taidokkaasti pohkeenväistöä ravissa Joelin kanssa. Ihastelin sitä kuinka kootusti Minna sai sirorakenteisen hevosen menemään. Annu avasi meille ovet ja myös sulki. Näin me pääsimme nopsasti takaisin talliin. Tallissa riisuin Mikeltä ensin suitset, sitten satulan ja suojat. Taputin ja rapsutin Mikkeä, joka ei tosin ollut yhtään hikinen. Seuraavan kerran hepat saisivat ruokaa vasta viideltä. Eli nyt oli hyvää aikaa olla tarhassa. Harjasin vielä Miken huolella kaikki karvat suoriksi ja otin kaviot.Sitten roudasin oriin omaan tarhaansa pihalle mekastamaan. Palasin talliin ja harjasin suojien sisäpinnat ja pyyhkäisin satulasaippualla nopeasti suitsia sekä satulaa. Olisi aika jo mennä kotiin koiraa ulkoiluttamaan. Kävin vielä heittämässä Miken tarhaan pari omenaa, ja lähdin kotiin päin.